Tänään on viides päivä leikkauksen jälkeen ja Seppo voi hyvin. Kävely näyttää normaalilta vaikka hitaasti mennäänkin. Kävelymatkat ovat olleet lyhkäsiä, koska Seppo väsyy vielä helposti ja silloin saattaa tulla vielä joitakin hutiaskeleita. Kipulääkitystä en enää tänään ole antanut, seurataan josko jo pärjättäis ilman niitä.
Perjantaina kävimme siis Aistissa Fysioterapeutin luona. Hänen mielestään Sepon tila oli myöskin kohentunut hyvin. Hän näytti meille jumppaohjeita, joita meidän pitää Sepolle tehdä. Hän pani minut myös tekemään ne Sepolle, jotta varmasti tekisin ne oikein. Saimme kysellä mieltä askarruttavia kysymyksiä mielinmäärin ja lopuksi Sepolle puettiin liivit ja pantiin terapia-altaaseen uimaan kahdeksi minuutiksi.



Seuraavan viikon perjantaiksi varattiin aika tikkien poistoon sekä myös fysioterapeutti että leikanut lääkäri tulevat katsomaan pikkupotilaan tilaa. Tämä supermukava fysioterapeutti Anna ei nähnyt mitään estettä miksi emme voisi lähteä mökille, kunhan vain muistaisimme, että Seppo saa liikkua omilla ehdoilaan. Seppoa ei tarvitse ylisuojella ja hössöttää vaan maalaisjärki vain olisi pidettävä mukana. Ei riehumista, metsälenkkejä, jne. No ei tietenkään.  Hän oli päinvastoin mielissään kuullessan mökin olevan meren rannalla. Ei muuta kuin vaseliinia tikkien/haavan suojaksi, liivit päälle ja uimaan 2min/pvä. Ja näinhän me tietty tehtiin. Viikonlopun aikana Sepon oikeakin jalka on toipunut siis lähes normaaliksi. Anna sanoi, että siinä syväkiputunto oli vielä heikompi, mikä näkyi hitaampana (verrattuna vasempaan jalkaan) korjausliikkeenä jalan ollessa väärässä asennossa. Hän arvioi sen olevan normaali viikossa.
Mökillä Seppo oli niin ilonen ja onnellinen! Hyvin Seppo liikkui hieman epätasaisemmallakin maalla. Sylikyytikin tuli Sepolle tutuksi, sillä sehän halusi tietenkin olla kaikessa mukana. Välillä oli vaan pakko jättää se jonkun kanssa sisälle huilimaan.