Seppo tuossa matolla juhlistaa nimipäiväänsä uuden luun kera. Häntä heiluen ja muristen mikäli kukaan uskaltautuu liian lähelle. Pelottavaa, hih. Maija Ja Iris saivat tietenkin omat luunsa hekin.
Toipuminen on jatkunut ennallaan. Päivä päivältä voidaan paremmin. Iltaisin olen antanut Sepolle vielä särkylääkettä, jotenkin on tuntunut sen olevan aiheellista. Maijan lähestyessä Seppo on muutaman kerran vingahtanut jo varoituksesksi, sen verran sähläri Pikkuneiti on. Seppokin sen tietää ;) !
Kävely on hidasta ja vaikka matkat ovat todella lyhkäsiä Seppo tekee välillä stopin ja jatkaa matkaa sylikyydillä. Välillä on käynnyt mielessä, että sattuuko kävely todella niin paljon vai eikö vaan huvita kävellä. Seppohan on sitä joskus ennen vaivoja harrastanut myös... , että jos ei huvita niin sitten ei todellakaan huvita! Herralla kun on vähän omapäinen luonne.Tai niinkuin Sepon fysioterapeutti sanoi Sepon tehdessä stoppeja kävelytreeneissä, että nyt Hän osoittaa olevansa Mäyräkoira...
Tänään leikkauksesta on viikko ja olo on maltillisen toiveikas Sepon kuntoutumisesta.