Tänään kun Kimmo oli lähdössä koirien kanssa illalla ulos kiinnitimme huomiomme Sepon outoon käytökseen...
Ei meinanut lähteä hihnan kanssa liikkeelle ollenkaan. Minä otin Sepolta hihnan ja annoin sen kulkea vapaana. Käynti oli hidasta ja selkäkin oli jotenkin köyryssä?? :(
Huomasimme heti, että kaikki ei ollut nyt hyvin. Olin jo aamulla kiinnittänyt huomioni Sepon haluttomuuteen liikkua aamulenkillä.Tai tulihin se, mutta hitaasti. Hihnasta sai nykiä koko ajan. Silloinkin päästin Sepon lopuksi irti ja se tuli omaan tahtiinsa perässä. Emmi sanoi myös Sepon olleen vaisu koko päivän.
Mutta siis illalla ei lenkkimaistunut ollenkaan ja pian otinkin Sepon syliini. Huomasin, että se hengitti jotenkin oudosti. Sanoin Kimmolle, että nyt tuli lääkärireissu.
Veimme tytöt kotiin ja hyppäsimme autoon suuntana Viikin yliopistollinen eläinsairaala. Tiesimme sen ainakin päivystävän. Siinä vaiheessa Seppo läähätti jo kovasti. Ja mua kouras jo mahastakin, en "kestä" kun en voi auttaa toista ollenkaan, varsinkaan kun ei ole hajuakaan mikä on hätänä!
No eipä se selvinnyt lääkärillekään. Kuumetta Sepolla oli 39,5 ja Seppo jännitti vatsaontelon kokeilua. Lääkäri tyhjensi anaalirauhaset, joissa ei ollut tulehduksen merkkejä.  Päätettiin ottaa röntgenkuvat masusta. niissä ei näkynyt ainakaan röntgentiivistä vierasesinettä, ei myöskään suolitukokseen viittaavaa kaasukertymää. Eli ei tosiaankaan tultu yhtään viisaammiksi.
Seppo sai Litalgin-lääkitystä pistoksena, joka kuulema lievittää vatsaontelokipua. Kipu tuntui olevan mahdollisesti jossain masussa, selkä ei näyttänyt vaivaavan!
Sovittiin, että mikäli kipuoireilu ja kuumeilu jatkuu otamme yhteyttä eläinlääkäriin.
Nyt kotona Seppo nukkuu rauhallisesti ja aionpa tastä minäkin kömpiä Kimmon, Sepon, Iriksen ja Maijan viereen goisimaan. Palaan asiaan huomenissa.