Pakko mainita täälläkin, että tällä kertaa meidän perheessä oli erittäin rauhallista juoksujen aikana. Kastraation teho oli hämmästyttävä! Seppo ei kerta kaikkiaan ollut moksiskaan juoksujen missään vaiheessa.
Kerran olimme unohtaneet Irpun pöksyt Sepon ulottuville, jonka seurauksena se vahti niitä tuolin alla.
Mutta mennyttä oli kaikki se tuskastuttava läähättäminen, vinkuminen ja stressaaminen ylipäätänsä. Niin meillä ihmisillä kuin ennen kaikkea Sepolla. Sitä paitsi pikku Seppo sai olla kotona, eikä tarvinut lähteä evakkoon... Kiitos vaan edellisistä kerroista vanhemmillemme ja systerin perheelle <3.