Koirat nauttivat tietenkin vapaudestaan mökillä. Hatkoja ei kukaan tällä kertaa ottanut, mun onneksi.
Olin ottanut kotoa pakastimesta mukaan veripullon, joten jälkitreenit oli pidettävä. Lauantai aamuna tein n. 400 metrisen verijäljen märkään, itikantäyteiseen metsään. Ällöttävää!
Todennäköistä on, että Iris menee mejä-kokeeseen mihin Seppo ilmoitettiin. Näin ollen lauantai iltapäivällä kaivoin liiteristä kuusi metriä köyttä ja sidoin sen Irpun pantaan. Ja eikun menoksi. Olin merkanut jäljen tarkasti, jotta tietäisin miten Koiruus jäljestäisi. Täytyy ylpeänä sanoa, että Iris meni todella jälkitarkasti koko jäljen!
Ja koska tiedän, että Seppo on myös aina nauttinut jälkitreeneistä ;) ,menin jäljen myös Sepon kanssa läpi. Voi sitä intoa! Myös Seppo meni jäljen hyvin, vaikkakin siinä oli jo Irpun ja minunkin jäljet lisänä... Pari kertaa se meni jäljeltä metrin verran sivuun, mutta palasi samantein takaisin.
Maijan kanssa en enää jaksanut mennä metsään rämpimään, ehkä ensi kerralla...
Meidän rannassa käväisi sorsaemo poikineen. Iris tietekin huomasi tämän ja vähin äänin asteli veteen ja lähti uimaan sorsien perään. Jonkin aikaa siinä pyörittyään se vihdoin totteli minua ja ui takaisin rantaan.
Punkkitarkastus pitää varmaan tänään tehdä kaikille koirille, sen verran paljon kaikki kuljeskelivat rantaheinikoissa... Mitään punkkipantoja en ole niille ikinä hommanut.
Seposta sen verran, että hienosti on poika toipunut välilevytyrästä ja leikkauksesta. Enää ei todellakaan huomaisi koko tapausta olleenkaan... karvatkin selässä ovat hyvin kasvaneet. Toivottavasti emme iloitse liian aikaisin.
Iris tykkää veneilystä, vaikka vene olisikin rannassa...
Likat välillä kuivallakin maalla.
Iris vahdissa mun sylkyssä.
Seppo the Great.
Maijaa alkoi jo ramasemaankin, mutta kun millään ei malttanut levätä...
Kommentit