Tänään meidän oma pikkuinen höpötintti täyttää 2 vuotta. Sängyssä lauloin Maijalle onnittelulaulun ja sehän sai hepulit omaan tuttuun tyyliinsä. "Kakkua" herkutellaan sitten illalla kaikki yhdessä. Nyt vasta halitellaan ja rapsutellaan. <3 <3 <3

Mikäli Sohvin, Villen tai Sisun porukat lukevat tätä, haluamme Iris-Mamman ja Maija-siskon kanssa onnitella kaikkia ihanaisia 2-vuotiaita hurmuri mäykkyjä!!!!!!

Maija 2-v. syntymäpäivänään. Mitä ei antaisi Äiti lapsensa tehdä vaikka omat päikkärit kärsis... :) :)

 

 Hiihtolomalla käväisimme mökillä. Jää oli kantava ja luntakin oli pitkästä aikaa ihan kivasti. Ulkoilusäät suosi ja mehän tietenkin olimme aamusta iltaan ulkona. Välillä piti koirat laittaa lämmittelemään sisälle vaan kun eivät millään olisi malttaneet...

Iris roikkui takin helmassa...

...tai juoksi perässä, kun luisteltiin. Taisi olla uudesta harrastuksesta ihmeissään.

Maija Ihanainen.

Seppo the Great!

Mihinkäs Iriksellä on kiirus...

...jaahas, niinpä tietenkin! ;)

Onneksi tammikuu on jo takana ja kevät ja kesä päivä päivältä lähempänä.. Täytyy tunnustaa, että koirien kanssa ei ole tullut harrastettua niin yhtään mitään. Suorastaan hävettäää. Iriksellä on selvästi (?) painokin noussut tai sitten pyöreys johtuu lähenevästä valeraskaudesta. Irishän on valeraskaana aina ahkerasti pesää rakennellut ja maitoakin nisistä on tullut ihan selvästi.

Kimmo juuri pari päivää sitten mietti soittavansa yhdelle tutulle, josko lähtisi kettuja luonnonluolille haistemaan Iriksen kanssa. Katsellaan nyt.. Keväämmällä olisi tarkoitus lähteä Maijaa keinoluolille todenteolla treenaamaan. Jos vaikka saisi sen kokeeseenkin ilmoitettua...??? Kaikkien koiriemme peruskunto vaan tuppaa näin talvisin repsahtamaan... Irikselläkään noita ajohommia ei ole ollut sitten syksyisten jänisjahtien... (). Kunhan illat tästä pitenevät, lupaan kunnostautua kunnon iltalenkeillä kaikkien koiruuksiemme kanssa!!!

Seppo on täysin hurahtanut muovisiin vinkuleluihin. Se kantelee niitä yötäpäivää mukanaan. Eri kivaa yöllä, kylkeä kääntäessään, herätä vingahdukseen jos toiseenkin. Seppo muuten voi oikein hyvin. Selkävaivoista ei ole tietoakaan ja elämäniloa löytyy kuin pentuikäisellä konsanaan... Seppohan on aina ollut sellainen ihanainen höppänä!!!

Ai niin, suoritin metsästystutkinnon loppu syksystä läpäisten kokeen ensi yrittämällä..

Tänään kävin mellarissa, siskoni luona. Hän leikkasi mäykkyjen kynnet ja sitten minä lainasin häneltä konetta....
Oli siis Sepon trimmauksen vuoro. Karkkariahan ei saisi näin trimmata, mutta Sepon selkäleikkauksen jälkeen olen säästänyt Pikku-Sepon nyppimiseltä.Hyvä tuloshan siitä tuli, lukuunottamatta pieniä lovia siellä täällä. Kone kun oli niin pirun vikkelä... Seppo oli kyllä tosi rauhallisesti trimmauspöydällä. Mamman mussukka!


Karvat saa kyytiä...